Toinen kausi alkaa Tardisin miehistö miniatyyrisoidulla, mutta sen on vältettävä ekokatastrofi
Kausi 2 – Tarina 9
'Meidät on pienennetty noin tuuman kokoisiksi' - tohtori
Tarina
Tohtori onnistuu vihdoin palauttamaan Ianin ja Barbaran 1960-luvun Englantiin, mutta toteutumisen aikana tapahtuu virhe ja Tardis ja sen asukkaat pienennetään. Päästyessään hullun kivetyksen uriin he löytävät joukon 'jättiläisiä' kuolleita hyönteisiä, jotka ovat kaikki antaneet periksi tehokkaalle uudelle hyönteismyrkkylle - DN6:lle. Häikäilemätön liikemies Forester on päättänyt valmistaa kemikaalin, vaikka sen vaikutukset maailman maatalouteen voivat olla katastrofaaliset. Vain pieni nelikko voi pysäyttää hänet, mutta Barbara on itsekin saastunut…
Ensimmäiset lähetykset
1. Planet of Giants - lauantai 31. lokakuuta 1964
2. Vaarallinen matka - lauantai 7. marraskuuta 1964
3. Kriisi - lauantai 14. marraskuuta 1964
Tuotanto
Kuvaukset: heinä-elokuu 1964 Ealing Studiosissa
Studionauhoitus: elo/syyskuu 1964 TC4:ssä
Heittää
Doctor Who - William Hartnell
Barbara Wright - Jacqueline Hill
Ian Chesterton - William Russell
Susan Foreman - Carole Ann Ford
Farrow - Frank Crawshaw
Metsänhoitaja - Alan Tilvern
Smithers - Reginald Barratt
Bert Rowse - Fred Ferris
Hilda Rowse - Rosemary Johnson
Miehistö
Kirjailija Louis Marks
Satunnaista musiikkia - Dudley Simpson
Tarinan toimittaja - David Whitaker
Suunnittelija - Raymond P Cusick
Tuottaja - Verity Lambert
Ohjaajat - Mervyn Pinfield (1, 2); Douglas Camfield (3)
Patrick Mulkernin RT-arvostelu
Aikamatkustajien pelkistäminen 'pieniksi' (sic) oli ajatus, jota Doctor Whon luoja Sydney Newman oli suosinut alusta alkaen. Alkuperäisen muodon tarkoituksena oli, että tarinat vaihtelevat menneiden, tulevien ja 'sivuttain' asetuksien välillä. Kaksi ensimmäistä tulivat hallitsemaan, kun taas toista – ulottuvuuksien ylittävää – tutkittiin harvoin. Kului monta kuukautta, ennen kuin Verity Lambertin tiimi tunsi olevansa riittävän itsevarma selviytyäkseen 'jättiläisten planeetan' monimutkaisuudesta. Hänen apulaistuottajansa Mervyn Pinfield, BBC:n kaikkien nähty ammattilainen, annettiin ohjauksesta vastuulle, ja hän teki sen pitkälti.
'Unohda kuinka absurdeja asiat ovat', Ian kehottaa. No, yritämme, herra Chesterton. Ja sinun täytyy ihailla heidän kunnianhimoaan. Isokokoiset setit ja rekvisiitta (hyönteiset, salkku, tulitikkuja, puhelin) näyttävät edelleen vaikuttavilta ajanjaksolta (vuosikymmeniä ennen CGI:tä), ja kunnia kuuluu Raymond Cusickille. Hänen vaikuttavin settinsä on jättimäinen pesuallas, jossa on tulppa, ketju ja tulppareikä, jonka päällä Hartnell ja toinen kiipeilevät. (Meillä on todellinen pesuallas sarjan omituisimman jyrkänteen takia – verinen vesi valuu tulppareiästä.)
On valitettavaa, että sellaisista positiivisista puolista huolimatta draama itsessään on vähemmän kuin kiehtova. Ekologinen kulma – hyönteismyrkky, jolla voi olla haitallinen vaikutus maatalouteen – näyttää nyt aikaansa edellä, mutta katsoja kyllästyy nopeasti Krayn kaltaiseen roistoon Foresteriin, hiiritieteilijään Smithersiin ja viheltävän hammasproteesin omaavaan virkamiehen Farrowiin. Se, että 'jättiläiset' eivät koskaan ole vuorovaikutuksessa 'miinusmiesten' kanssa, on sääli, vaikka onkin tehokas montaasi, kun tohtoreiden ryhmä seisoo Farrow'n ruumiin edessä massiivisilla näkemättömillä silmillään.
Se ei ole hieno tarina Barbaralle. Sen lisäksi, että hän joutuu kiipeämään sarjojen yli imartelemattomissa housuissa, hän näyttää olevan epätavallisen märkä. Nähdessään jättiläiskissan hän hautaa kasvonsa Ianin olkapäähän. Ja hänen ahdinkonsa – DN6-saastuma – muuttuu pian tylsäksi, kun hän toistuvasti jättää ilmoittamatta ystävilleen.
Kaksi Doctor Who -suurta debytoi epäsuotuisasti. Ozista kotoisin oleva Maestro Dudley Simpson esittää ärsyttävän lapsellista musiikkia (hän sai pian taidon). Ja Douglas Camfield, josta oli tullut BBC:n kuumin ohjaaja seuraavina vuosikymmeninä, sai ensimmäisen ohjaustyönsä neljännessä jaksossa.
Ja kyllä, tarkoitan 'jaksoa neljä'. Planet of Giants aloitti elämänsä neljän osapuolena ensimmäisellä tuotantokierroksella, mutta sitä ei pidetty toisen kauden aloitusvaiheessa. Lambert katsoi, että toimintaa oli kiristettävä, joten hän otti poikkeuksellisen toimenpiteen editoimalla osat kolme ja neljä yhdeksi eräksi. Pinfield antoi ystävällisesti Camfieldille mahdollisuuden ottaa näytölle ainoa tunnustus uudesta kolmannesta jaksosta.
---
Radio Timesin arkistomateriaali
Doctor Who oli jo ikävä, kun se lähti lähetyksestä syksyllä 1964...
Toisen kauden alkua julistaakseen RT esitti yhden sivun mittaisen ominaisuuden, joka tiedotti katsojille 'kaukaisesta, upeasta ja ihanan fantastisesta' odysseiasta. Se päästi myös oman jättiläiskissansa ulos pussista: 'Dr. Kuka… ei ole nähnyt viimeistä Dalekia.
---
[Saatavilla BBC DVD:llä]